Sielu kaipaa metsään, omalle maalle, kivimahtien luo! Kevääseen tuntuu olevan vielä ikuisuus, aika matelee, eikä rakentamista varten tarvitse edes juuri mitään tällä hetkellä tehdä. Pimeä, lumeton talvi saa ajan kulun tuntumaan entistäkin hitaammalta!
Kävimme tontilla marraskuun lopulla. Metsän hiljaisuudessa myös surin viikkoa aikaisemmin hiljaisuuden tuolle puolelle lähtenyttä isääni. Syysmysrky oli kaatanut yhden kuusen, onneksi ei perustusten päälle. Sen päivän puuhastelimme moottorisahan ja risusavotan merkeissä. Saimme tuoreita kuusenkäpyjä kotiinvietäväksi, niistä askartelimme hautakranssin lasten kanssa. Pimeässä kotimatkan kilomertien viilettäessä renkaiden alla ihastelimme Ison-komeetan vaellusta eteläisellä taivaalla.
Joulun ja uudenvuoden jälkeen alkaa maaliskuukin tuntua jo hieman konkreettisemmalta. Nyt jännitetään tuleeko riittävästi pakkasta, että maa kovettuu ja painava auto pääsee ajamaan hirret tontillemme.
Kävimme toisella "talvivisiitillä" loppiais-viikonloppuna. Plus-asteisessa metsässä tarkistimme kaatuneet puut ja perustusten tilanteen. Kaikki kunnossa. Järvi oli kevyessä jääpeitteessä, vastarannalla joku oli pilkillä. Ensi talvena sitten mekin!
Nuotiolla lämmittelimme varpaita ja paistoimme evästä. Halkopino kasvoi jälleen. Lapset rakensivat omaa majaa Eukonkiven juureen, toivottavasti kestää talven tuulet, siitä on tulossa mukava pesä. Kotiin oli pakko lähteä ennen pimeän laskeutumista. Kova kaipuu jäi, seuraavaa kertaa odotellessa.
Kävimme tontilla marraskuun lopulla. Metsän hiljaisuudessa myös surin viikkoa aikaisemmin hiljaisuuden tuolle puolelle lähtenyttä isääni. Syysmysrky oli kaatanut yhden kuusen, onneksi ei perustusten päälle. Sen päivän puuhastelimme moottorisahan ja risusavotan merkeissä. Saimme tuoreita kuusenkäpyjä kotiinvietäväksi, niistä askartelimme hautakranssin lasten kanssa. Pimeässä kotimatkan kilomertien viilettäessä renkaiden alla ihastelimme Ison-komeetan vaellusta eteläisellä taivaalla.
Joulun ja uudenvuoden jälkeen alkaa maaliskuukin tuntua jo hieman konkreettisemmalta. Nyt jännitetään tuleeko riittävästi pakkasta, että maa kovettuu ja painava auto pääsee ajamaan hirret tontillemme.
Kävimme toisella "talvivisiitillä" loppiais-viikonloppuna. Plus-asteisessa metsässä tarkistimme kaatuneet puut ja perustusten tilanteen. Kaikki kunnossa. Järvi oli kevyessä jääpeitteessä, vastarannalla joku oli pilkillä. Ensi talvena sitten mekin!
Nuotiolla lämmittelimme varpaita ja paistoimme evästä. Halkopino kasvoi jälleen. Lapset rakensivat omaa majaa Eukonkiven juureen, toivottavasti kestää talven tuulet, siitä on tulossa mukava pesä. Kotiin oli pakko lähteä ennen pimeän laskeutumista. Kova kaipuu jäi, seuraavaa kertaa odotellessa.
 |
| Tämä kuva on kuvattu "vuorelta", auton vasemmalle puolelle nousee parin kuukauden päästä mökkimme! Teltta seisoi lavojen päällä viime kesän. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti