Kevättä rinnassa

Mökki! Vaikka vasta seinät ja katto (ilman huopaa..) onkin valmiina, tuntuu aivan erilaiselta mennä "tontille". Kävimme nyt kahtena viikonloppuna peräkkäin mökillä, ensin vain päiväreissulla ja nyt viimeisimmällä kerralla yövyimme mummolassa.

Sää oli kaunis ja keväinen, linnut sirkuttivat puissa. Saimme hyvin siivottua mökin seinustalta rakentamisen aiheuttamaa roskaa. Pätkimme myös ne kaksi kuusta, jotka vielä rakentamisen edetessä oli pitänyt kaataa. Paistoimme nuotiolla ruokaa ja nautimme metsän rauhasta. Joutsenet lentelivät järvellä tuoden jo lupausta kesästä.

Saipas pojat tehtyä muutaman linnunpöntönkin. Pienempiin heti meni tali- ja sinitintit kurkkimaan sisään! Jännä nähdä mitä mieheni moottorisahalla taiteilemaan pönttöön tulee asukiksi.

Lasten rakentama maja Eukonkiven juurella.

Vaikea oli jättää mökki tyhjilleen ja lähteä takaisin kaupunkiin. Nyt odottelemme ilman lämpenemistä, kun päivän lämpötila kohoaa, käsittelemme hirret puunsuoja-aineella. Lämpötilan kohoamista odottaa myös muurausurakka. Itse olen varannut viikon lomaa huhtikuun lopulle, toivottavasti yöpakkasia ei silloin enää ole ja pääsemme muuraamaan palomuurin ja piipun.

Seuraavaa kertaa odotellessa!

Tontti muuttui mökiksi!

Pitkän, lumettoman talven jälkeen lähestyi vihdoin mökin pystytys maaliskuun puolivälissä. Pelkäsimme, että lämmin kevät sulattaa maan roudasta liian aikaisin ja painavat rekat eivät pääse tuomaan hirsiä, villoja ja tiiliä. Onneksi yöpakkaset jatkuivat ja tavarat toimitetiin sovitun aikataulun puitteissa.

Kaunis lumeton kevät vaihtui talveksi tietysti juuri sinä viikonloppuna kun talkooporukka oli koottu ja pystytyksen oli tarkoitus tapahtua. Aamulla alkoi hiljalleen sataa lunta ja saavuttuamme tontille klo 8.30 oli lumisade jo täydessä vauhdissa. Onneksi olimme vaihtaneet eristevillan pellavanauhaksi, joten saatoimme pystyttää mökin hirsikehikon vaikka lumi muuttuikin aika märäksi.

Talkooporukan naiset keskittyivät villoittamiseen ja oikeiden hirsien etsimiseen pinoista. Miehet nostelivat, vaikka kyllä ranteet oli mustelmilla ja reidet kipeänä kaikilla seuraavina päivinä. Oli siinä miehillä nosteltavaa, kurkihirret saatiin paikoilleen vaivoin, 5 työnsi maasta ja urakoitsijamme taiteili hirsillä ohjaten hirren oikeaan paikkaan. Koko kehikon pystytykseen meni 1,5 työpäivää, mahtavaa!

Mieheni oli ottanut lomaa ja jäi viikoksi mökille urakoitsijan kanssa rakentamaan. Sää muuttui onneksi aurinkoiseksi ja pikku pakkanen piti ilman kuivana. Mahtavan urakan jälkeen mökki saatiin säältä suojaa, katto villoitettua ja ikkunat asennettua.

Lähdemme lasten kanssa hakemaan isin kotiin sunnuntaina. Takoitus on lasten kanssa rakentaa muutama pikkumökki - linnuille :)

Talvipesä

Sielu kaipaa metsään, omalle maalle, kivimahtien luo! Kevääseen tuntuu olevan vielä ikuisuus, aika matelee, eikä rakentamista varten tarvitse edes juuri mitään tällä hetkellä tehdä. Pimeä, lumeton talvi saa ajan kulun tuntumaan entistäkin hitaammalta!

Kävimme tontilla marraskuun lopulla. Metsän hiljaisuudessa myös surin viikkoa aikaisemmin hiljaisuuden tuolle puolelle lähtenyttä isääni. Syysmysrky oli kaatanut yhden kuusen, onneksi ei perustusten päälle. Sen päivän puuhastelimme moottorisahan ja risusavotan merkeissä. Saimme tuoreita kuusenkäpyjä kotiinvietäväksi, niistä askartelimme hautakranssin lasten kanssa. Pimeässä kotimatkan kilomertien viilettäessä renkaiden alla ihastelimme Ison-komeetan vaellusta eteläisellä taivaalla.

Joulun ja uudenvuoden jälkeen alkaa maaliskuukin tuntua jo hieman konkreettisemmalta. Nyt jännitetään tuleeko riittävästi pakkasta, että maa kovettuu ja painava auto pääsee ajamaan hirret tontillemme.

Kävimme toisella "talvivisiitillä" loppiais-viikonloppuna. Plus-asteisessa metsässä tarkistimme kaatuneet puut ja perustusten tilanteen. Kaikki kunnossa. Järvi oli kevyessä jääpeitteessä, vastarannalla joku oli pilkillä. Ensi talvena sitten mekin!

Nuotiolla lämmittelimme varpaita ja paistoimme evästä. Halkopino kasvoi jälleen. Lapset rakensivat omaa majaa Eukonkiven juureen, toivottavasti kestää talven tuulet, siitä on tulossa mukava pesä. Kotiin oli pakko lähteä ennen pimeän laskeutumista. Kova kaipuu jäi, seuraavaa kertaa odotellessa.

Tämä kuva on kuvattu "vuorelta", auton vasemmalle puolelle nousee parin kuukauden päästä mökkimme! Teltta seisoi lavojen päällä viime kesän.

Talviunille

Ilma on viilennyt, tontilla ei enää juurikaan olla käyty nautiskelemassa. Sinne kun on menty, on tehty töitä: perustuksia, leirin purkamista, rajapyykkien asentamista ja viimeisenä perustusten täyttöä hiekalla ja aurausmerkkien asettamista. Nyt on kaikki valmista talvea varten, pilarit odottavat jo maaliskuuta ja hirsiä saapuvaksi!

Lasten kanssa viimeinen reissu tehtiin syyskuun lopulla siten, että yövyttiin anopin mökillä. Tontilla värjöteltiin nuotion ääressä, maakin oli jo kovin märkää ja mutaista. Yöt on jo kylmiä ja hiiret innokkaita pääsemään teltan suojiin nakertelemaan kaiken syötäväksi kelpaavan, jopa hyttyskierrukat... Viime viikolla mies lopulta purki teltan, sille ei toivottavasti tule käyttöä enää vaan päästään keväällä mökkiin!

Tässä näkyy nyt vaihe vaiheelta perustusten tekoa:

Betonivalu

Pilarit ja saunan + takan paikat

Valmis pohja, hiekalla täytetty. Talvi saa tulla!

Rajapyykit on lisätty myös ostamanne lisämaan rajalle. Toimitus tapahtui kaatosateessa, kuinkas muutenkaan. Saimme rantakivet oman maan puolelle, se hieman yllätti, raja jatkuikin pidemmälle kuin mitä ajattelimme! Mahtava paikka poikien ensi kesänä virvelöidä :)

Teltan pohja :) 

Yhtään en jää kaipaamaan telttaöitä. Ihanaa päästä ensi vuonna lämmittelemään takkatulen loimuun ja laittaa ruokaa muualla kuin Trangialla! Paljon on hommia vielä edessä, mutta tämä perustusten tekeminen oli ehkä arvaamattomin ja vaikein homma. Kustannuksetkin oli yllätyksiä, mutta onneksi tarkka budjettilaskelmamme edelleen pitää paikkansa.

Tähän räntäkuvaan on hyvä lopettaa blogi tältä kesäkaudelta - jatkoa tulee ensi vuonna, kun taas tapahtuu. Hirret saapuvat maaliskuussa...

Lokakuinen räntäsade

Laulujoutsenten kanssa syksyssä

Pitkästä aikaa koko perheen voimin lähdimme perjantaina tontille! Aurinkoa ja syyskuun puoliväliin nähden lämmintä luvattiin säätiedotuksissa, joten päätimme uhmata syksyä ja lähteä vielä kerran telttailemaan!

Perjantaina saavuimme perille puoli 9 ja metsä oli jo pimeä! Ei syksyn saapumista kaupungissa samalla tavalla huomaa... Taskulamppujen ja öljylamppujen voimin saimme lapset nukkumaan ja lämmittelimme nuotiolla pilkkopimeään asti. Tähtitaivas oli mahtava! Järvemme laulujoutsenpariskunta viihdytti laulullaan molempina iltoina, komea ääni! Toivottavasti taas keväällä saapuvat riemuksemme järvelle.

Kylmät yöt hieman etukäteen jännitti, mutta vasta toisena yönä varpaat, peput ja nenänpäät palelivat. Kyllä laadukkaaseen makuupussiin kannattaa investoida! Vielä kun olisi makuualustat, jotka eivät vuoda, jotta pysyisi "ilmassa" koko yön... no, mökki nousee keväällä, joten niihin ei enää kannata panostaa.

Peseytyminen järvessä oli raikas kokemus, tuli ihan jo avantouinti mieleen ihon kihelmöinnistä! Aamuisin järvi oli usvassa, vasta lounasajan tienoilla alkoi aurinko lämmittää.

Viikonloppu meni laiskotellen, lähinnä halkoja hakaten. Huussin räystäs sai maalin, se taisi olla suurin ponnistus... Rakennuslupa tuli postissa viime viikolla, kahden viikon päästä valetaan mökin perustus - toiveissa on, että vielä pääsisi omalle maalle telttailemaan, mutta ehkä yöpyminen anopin mökillä kuitenkin on silloin jo järkevämpää...

Näkymä riippukeinusta.

Huussin sisustamista, pyyhekoukku ja lisko

Unelmien ilta-aurinko! Tähän näkyyn ei ikinä kyllästy!